Tein juur tietovisakysymyksiä dekkareista sekä tyttö- ja poikakirjoista. En voi väittää koskaan lukeneeni dekkareita - paitsi Douglas Adamssin Sielun pitkän pimeän teehetken, jo sitä nyt dekkariksi voi laskea. Ainakin se löytyi dekkarihyllystä.
Minulle ensimmäinen dekkareista tuleva asia mieleen on Hercule Poirot - tiedättehän, Agatha Christien kirjojen hahmo, jolla ainakin elokuvissa on vahatut viikset ja aksentti, ja joka käyttelee pieniä harmaita aivosolujaan. Poirotkin on minulle tuttu juuri elokuvista, eikä niinkään kirjan sivuilta - joskin tekisi mieli tarttua Poirotin lyhyisiin juttuihin, jonka juuri laitoin dekkaripöydälle esiin...
Olen tainnut vähän jumittua stereotyyppiseen salapoliisikuvaan, jossa salapoliisi on pylly pystyssä suurennuslasin kanssa johtolankoja kyttäävä setä, vaikka tällainen taitaa lähinnä sopia piirrettyihin. Oman maailmankuvan karuttamiseksi pitänee loman tullessa tarttua dekkariin ja tutustua rikoskirjallisuuden maailmaan - äitini on Leena Lehtolaisen ja Outi Pakkasen suuri ystävä, joten ehkäpä seuraavalla reissulla kotipuoleen tarttuu mukaan matkaluettavaa...
Tyttö- ja poikakirjojen etsiskely ja tietovisan tekeminen olivat nostalgista puuhaa, vaikkakaan poikakirjoja en voi juuri väittää lukeneeni. Tyttökirjoista sen sijaan oli useampikin tuttu: Tiina -sarjan kirjoja löytyy varmasti edelleen hyllynperältä ja Neiti Etsivä -sarjaa kahlasin lävitse vaikka kuinka nuorempana. Opin vasta nyt muuten, että Carolyn Keene -nimi onkin pseudonyymi, jonka takana on useampi kirjailija. Menisikö Neiti Etsivät dekkareista? Silloin voisin sanoa lukeneeni niitäkin....
Tyttö- ja poikakirjojen joukosta löytynee teoksia, joita äitini, tai jopa mummoni, lienee joskus lukenut. Ja yhtä lailla tietysti isäni, enoni ja ukkini. Omia lapsuuden suosikkeja on toisinaan mukava lukea uudestaan, ja itsekin harkitsin moiseen ryhtymistä, kun selasin Saran kirjat blogin tyttökirjat -kategoriaa (http://sarankirjat.blogit.fi/aiheet/tyttokirjat/). Ehkäpä lomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti